Toimintaa    Saapas    Etsivän työn menetelmä

Kirkon etsivän nuorisotyön perusta

Kirkon tekemä etsivä nuorisotyö kuuluu kirkon diakoniseen perustehtävään. Sen tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avunantaminen erityisesti niille lapsille ja nuorille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin tavoiteta.

Kirkon etsivää nuorisotyötä toteutetaan ammatillisesti sekä työntekijöiden että vapaaehtoisten voimin. Kohderyhmänä ovat syrjäytymisvaarassa olevat tai jo syrjäytyneet lapset ja nuoret.

Kirkon etsivä nuorisotyö korostaa lapsen ja nuoren yksilöllisyyttä, omaehtoisuutta ja itsemääräämisoikeutta, sekä luovuttamatonta arvoa Jumalan lapsena.

Kirkon etsivän nuorisotyön tavoitteet nousevat lasten, nuorten ja perheiden yksilöllisistä tarpeista. Päämääränä on kokonaisvaltaisen kasvun tukeminen ja sitä uhkaavien haittatekijöiden minimointi.

(Erityisnuorisotyönohjaajien työkokous 31.3.2011 Imatra)

Etsivän työn menetelmä pähkinän kuoressa

Etsivän työn tarkoituksena on tavoittaa niitä ihmisiä, joita ei muuten tavoitettaisi. Tällä tarkoitetaan sitä, että kohderyhmänä ovat nuoret, jotka eivät itse hakeutuisi minkään avun piiriin, vaikka ehkä apua tarvitsisivatkin. Etsivän työn tekijät kunnioittavat nuorten reviiriä ja tulevat paikalle ikään kuin nuorten vieraaksi. Saapasryhmän olemus ja tyyli on läsnä oleva, kyselevä ja tunnusteleva.

Etsivän työn tekemisessä havainnointi on avainasemassa. Tämä taito kehittyy harjoittamisen kautta. Etsivässä kenttätyössä pyritään havainnoimaan, kuka tarvitsee apua, kuka on kiinnostunut kontaktista, mitä ryhmässä on tapahtumassa ja niin edelleen. Tämän perusteella etsivän työn ryhmä toimii, tarjoten ikään kuin ovia nuorille astua sisään ja aloittaa keskustelu. Havainnot ja niiden tulkinnat ovat aina subjektiivisia ja kyky ymmärtää tehneensä tulkintavirheen on tärkeä. Jos on arvioinut toisen haluavan olla kontaktissa, eikä hän sitä tosiasiallisesti haluakaan, on kyettävä kuuntelemaan ja kuulemaan tämä viesti. Omaa toimintaa täytyy ohjailla saatujen viestien mukaisesti. 

Etsivä työ ei ole ainoastaan saatavilla olemista, vaan myös aktiivista vuorovaikutuksen synnyttämistä. Etsivän työn menetelmän tavoite on saada nuori miettimään elämäntilannettaan itse, ei antaa valmiita vaihtoehtoja. Nuorta ikään kuin viritellään vastuun ottamiseen omasta elämästään. Olennaista on kuulla, mikä on nuoren itsensä nimeämä ongelma ja lähteä keskustelemaan siitä. Itseoivallusta ei korvaa eikä ylitä mikään annettu ohje tai neuvo. Siksi avoimet kysymykset esimerkiksi: ”Minkä uskoisit auttavan tilannettasi?” tai ”Mitä vaihtoehtoja olet harkinnut?” auttavat nuoren omaa ajattelua ja itsetutkiskelua. Kun nuori luottaa ja saa kokemuksen siitä, että häntä kuullaan ja hänellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä, häntä voi lähteä kiinnittämään pienin askelin johonkin toimintaan tai esimerkiksi päihdehoitoon. Kiinnittymistä ei aina tapahdu tai se voi tapahtua useiden yritysten jälkeen. Luottamuksen eteen työskenteleminen ei silti koskaan ole turhaa ja merkityksetöntä.

Etsivän työn havainnot puretaan aina jollain tavoin. Tapoja on monia. Voidaan esimerkiksi käydä läpi yhdessä kaikki kohtaamiset nuorten kanssa ja pohtia, mitä heidän kanssaan on keskusteltu tai sovittu, mitä muutoksia heidän tilanteessaan on, millä mielellä asiakas oli ja mitä se itsessä herätti. Toinen tapa on tarkastella, mitä päivystys on pitänyt sisällään, mitä tunteita se on herättänyt ja mitä tästä päivystyksestä on opittu. Erityisen tunteita herättäneisiin tapahtumiin on syytä järjestää erillinen keskustelutilaisuus. Jälkikäteen järjestetyn keskustelutilaisuuden tarkoituksena on hahmottaa tapahtumat selkeämmin ja pohtia erilaisia syy seuraussuhteita. Se mahdollistaa omien reaktioiden ja tunteiden käsittelyn sekä yhteisen oppimiskokemuksen. Näin ryhmä vahvistuu entisestään toimimaan yhdessä. Palveluoperaatio Saappaan toimijat eivät ole anonyymejä; he kertovat nuorille etunimensä ja heidän asusteessaan on nimikortti nähtävillä. Jokaisella on oikeus tietää, kenen kanssa he ovat tekemisissä.